Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa juuri päättyneessä 3-vuotisessa hankkeessa on tutkittu perimän ja ympäristön vuorovaikutusta syrjäytymisriskin ennustajana.
Tutkimuksen mukaan syrjäytymiskehitys alkaa jo peruskoulussa.
Syrjäytymiseen vaikuttavat henkilökohtaiset ominaisuudet, ympäristö ja yksilön ja ympäristön yhteisvaikutus. Temperamentti-piirteillä on merkitystä siinä, miten nuori menestyy koulussa ja syrjäytyykö hän sosiaalisista suhteista. Tulokset antavat viitteitä siitä, että koulu antaa vain vähän tukea poikien vilkkaammalle temperamentille. Tässä saattaa olla yksi syy sille, että pojat syrjäytyvät herkemmin jatko-opinnoista ja työelämästä kuin tytöt.
Opintomenestys peruskoulussa muodostaa perustan tuleville opinnoille ja työurille. Tutkimus osoitti, että peruskoulun aikainen ylivilkkaus ja aggressio ennakoivat ajautumista epävakaille työurille sekä sosiaalisen aseman heikentymistä.
Tutkimuksen mukaan temperamentti ei yksinään aiheuta syrjäytymistä, mutta yhteisvaikutukset ympäristön ja yksilön välillä voivat pahentaa tilannetta. Esimerkiksi suuri luokkakoko on erityisen haitallinen, jos henkilöllä on sellainen temperamentti ja geneettinen perimä, jotka yhdessä altistavat ympäristön epäsuotuisille vaikutuksille. Lisäksi epävakaa kotiympäristö vaikuttaa syrjäytymiskehitykseen eniten silloin, jos lapsella on geneettinen herkkyys ympäristön vaikutuksille.
Geneettiset herkkyydet liittyivät tässä tutkimuksessa aivojen serotoniini- ja dopamiini-aineenvaihduntaa sääteleviin geeneihin, mutta geneettinen tausta saattaa olla paljon monimutkaisempi kuin mitä tutkimuksessa pystyttiin osoittamaan.
Opettajien koulutuksessa, samoin kuin poliittisessa päätöksenteossa, tulisi hyödyntää enemmän tietoa oppilaiden yksilöllisyydestä. Koulun pitäisi tarjota mielekkäitä oppimistapoja ja tukea erilaisille temperamenteille. Varhainen puuttuminen häiriökäyttäytymiseen voisi vähentää eriarvoisuutta, joka näkyy kouluissa jo nyt. Koska peruskoulussa tapahtunut syrjäytyminen ennakoi myöhempää syrjäytymistä, olisi erityistä huomiota kiinnitettävä tähän vaiheeseen.
Konkreettisia keinoja, jotka tarjoaisivat tasavertaiset mahdollisuudet suurelle joukolle, voisivat olla muun muassa miesopettajien suhteellisen osuuden lisääminen, koulutilojen muokkaaminen sellaiseksi, että ne mahdollistavat pienryhmät, välitön puuttuminen sosiaalisiin ongelmiin ja luokkakokojen pienentäminen.
Lähde: Helsingin yliopisto
|
