Rentouttavien toimien vaikuttavuudesta liikuntaelinten vaivoihin löytyy melko paljon lääketieteellisiä tutkimuksia. Nivelrikossa rentoutus, jooga, hypnoosi ja itserentoutus ovat vähentäneet vaivoja.
Työssä hartialihasten aktiivinen rentoutus ja lyhyiden taukojen pitäminen näyttävät vähentävän jännityksiä ja parantavan tuottavuutta.
Yleisessä lihaskivussa (fibromyalgia) aktiivinen liikunta on ollut rentoutustekniikoita parempi. Purentaelinten häiriöissä aktiivisesta rentoutuksesta on ollut apua, mutta hammaslääkärin toimet ovat ilmeisesti vielä vaikuttavampia. Nivelreumassa ei ole todettu vaikutuksia taudin kulkuun, mutta elämän hallinta parani aktiivisilla rentoutustekniikoilla.
Rentoutuminen ja lepo ovat liikkumisen ohella eläinten ja ihmisen luonnollinen olotila. Rentous on jännityksen ja valppaana olemisen vastakohta. Jännittyessä sympaattinen hermosto aktivoituu (syke ja verenpaine nousevat, hengitys kiihtyy, lihakset jännittyvät) ja stressitilanteisiin liittyvä hormonitoiminta vilkastuu. Tilanteen lauettua elimistö rentoutuu. Jos stressi jatkuu liian pitkään, jatkuva fyysiseen toimintaan varautuminen ei laukeakaan ja saa elimistössä aikaan haitallisia stressin oireita kuten jännittyneisyyttä, ärtyvyyttä, ahdistuneisuutta ja unettomuutta. Myös psyykkiset ristiriidat voivat aiheuttaa tällaisen stressitilanteen.
Rentoutustekniikoista näyttää olevan jonkin verran apua liikuntaelinten vaivoissa, mutta ne eivät yleensä yksin riitä vaivojen hoitoon. Haittavaikutuksia ei aktiivisesta rentoutuksesta ole, joten niitä voidaan hyvin suositella muiden hoitojen tueksi. Eri tekniikoiden vaikutusten välillä ei ole ollut suuria eroja, mutta ilmeisesti aktiiviseen rentoutukseen tähtäävät tekniikat parantavat myös yleistä elämän hallintaa. Aktiivinen rentoutus edellyttää tekniikan opettelua ja usein myös elämäntavan muutoksia.
Rentoutumista voi ja kannattaa harjoitella. Rentoutuessa autonomisen hermoston toiminta tasapainottuu. Kun ryhtyy harjoittelemaan säännöllisesti, voi rentoutumalla vaikuttaa autonomisen hermostonsa toimintaan. Samalla kivun kokeminen lievittyy. Rentoutuminen vaikuttaa myönteisesti endorfiinitasapainoon. Endorfiini on kehon oma kipulääke. Rentoutumismenetelmiä on useita ja niistä kannattaa valita itselle sopivin. Liikunnalliset ja palauttavat tauot ovat tarpeen etenkin päätetyössä, koska ihmistä ei ole luotu istumaan paikallaan tuntikausia.
Lähde: Suomen Reumaliitto
|
